Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan syrjäytymisen minimikustannus yhteiskunnalle per syrjäytynyt nuori on n. 370 000 euroa. Karkeasti ja mutkat suoriksi vetämällä, eikö olisi fiksua tukea kaikkia sellaisia toimintoja, jotka mahdollistaisivat sen, että yhä harvempi nuori jäisi vain peruskoulupohjalle. Ja vielä rajummin yksinkertaistaen 100 000 euroa per hyvin perusteltu ja suunniteltu hanke pitäisi olla ns. itsestäänselvyys.
Valtiotasolla toimia tehdään ja toki näihin halutaan vaikuttaa, mutta paikalliset toimet voisivat ehkä olla kustannustehokkaampia ja toisaalta myös tuntea yleisönsä paremmin. Esimerkiksi Porissa ja Raumalla on jo otettu käyttöön Nuorisopassi nuorten harrastamisen aktivoimiseksi sekä OKM:n ja Helsingin kaupungin johdolla parhaillaan kehitetään Harrastuspassia nuorille. Erittäin mielenkiintoisia projekteja, joiden vaikuttavuus on potentiaalisesti helposti satakertainen kustannuksiinsa nähden.
Muutaman sadan tonnin kehitysprojektilla on isot tavoitteet ja toisaalta jos yksikin nuori EI syrjäydy hankkeen ansiosta koko Suomessa, niin voitaneen todeta, että projekti on maksanut itsensä jo takaisin.
Minua innostaa se, että pienillä teoilla voisi olla todella merkittävä vaikutus jo pelkästään talouteen, mutta vielä merkittävämpään asiaan eli nuorten ihmisten hyvinvointiin. Se on priceless. Et voi asettaa hintalappua ihmisen hyvinvoinnille.
Toivonkin, että jos asia yhtään sinua koskettaa, niin alat ainakin seuraamaan tämän hankkeen edistymistä ja vielä parempaa - kerro tästä myös kaverille ja levitä tietoa omassa organisaatiossasi.
Me Haltulla olemme tässä täysillä mukana ja laitamme todella paljon omaa aikaamme, mitä projekteilta jää yli siihen, että tämä hanke onnistuu!
Lähde: https://thl.fi/en/-/nuorten-syrjaytyminen-kay-myos-yhteiskunnalle-kalliiksi